Suhteellisuudentaju on hyvä kaaoksen kesyttäjä. On mielenkiintoista pysähtyä miettimään, mitä riittävä, tarpeeksi hyvä ja kohtuullisuus omassa elämässä voivat merkitä. Kuinka paljon on tarpeeksi? Jokaiselle meistä nämä tarkoittavat erilaisia asioita.
Uskallan väittää, että on helpottavaa elää pienemmän tavaramäärän keskellä. Ekologiseen hyvään elämään kuuluu, ettei juosta tavaroiden ja muun turhan perässä, vaan on aikaa paneutua ihmissuhteisiin ja itselleen tärkeisiin asioihin. Järjestämis/raivausurakan läpikäyneenä asenteesi todennäköisesti muuttuvat; ei tee mieli ostaa uutta, shoppailu on menettänyt hohtonsa. Tarpeettoman tavaran säilyttäminen vie tilaa ja on hyvä pohtia, mitä se maksaa.
Olisiko ihanaa koti
-jossa voit rentoutua ilman jatkuvaa syyllisyyden tunnetta tekemättömistä töistä ja käyttämättömistä tavaroista, -jossa on turvallista olla koska et kompastu tavaroihin, -joka on helppo siivota, -jossa tulipalon- ja vesi+homevahinkojen vaara on minimoitu, -jossa tuhoeläimet eivät viihdy, -jossa tavarat ja paperit löytyvät, -jonne voit kutsua ystäviä, -jonne voit iän karttuessa ja muistin heiketessäkin jäädä asumaan, -jossa on tilaa luovuudelle ja uusille ideoille
Kannustan omatoimiseen tekemiseen, toisinaan me itsekukin kuitenkin tarvitsemme toiminnanohjausta milloin missäkin asiassa; aloittamisessa, ajan käytössä, tekemisen pitämisessä fokuksessa, kohtuuden hahmottamisessa, palastelussa. Suomen ammattijärjestäjät ry:n kautta olen saanut koulutusta myös adhd-oireyhtymän kanssa arkeaan elävien ihmisten kanssa työskentelyyn.